Heinäkuun alussa, ensimmäisten yhteisten kesälomapäivien innolla, suuntasimme koko perheen voimin päiväretkelle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Lähikansallispuistomme on meille entuudestaan hyvin tuttu, mutta Vajosuon kierrosta emme olleet koskaan ennen kulkeneet. Ennen lapsia tuli aina valittua pidempi reitti, mutta nyt vauvan ja 3,5-vuotiaan kanssa kolmen kilometrin ympyrälenkki vaikutti oikein sopivalta päiväretkikohteelta.
Yksi reitin parhaista puolista valkeni heti parkkipaikalta (Vajosuontie, Rusko) lähdettäessä: jo ensimmäiset askeleet veivät sankan kuusikon kätköihin korpimetsän keskelle ja neulaspolusta jalan alla pääsi nauttimaan heti, kun sulki auton ovet perässään. Pikkupolulta ei myöskään tarvinnut poistua koko kierroksen aikana, sillä reitti kulkee kokonaisuudessaan kansallispuiston alueella. Tämä on Kurjenrahkalla poikkeuksellista, sillä puisto on rikkonainen ja moni sen reiteistä kulkee osan matkaa puiston ulkopuolella hiekkateitä pitkin.
Tänä heinäkuisena aamupäivänä emme olleet kuusimetsän kätköissä yksin. Hyvin nopeasti saimme seuraksemme sinnikkään hyttysparven, jota koitimme kiirehtiä pakoon vauhdikkain askelin. Isoveljeä tämä ei haitannut yhtään: hän kirmasi muutenkin juoksujalkaa kaukana edellämme. Pikkuveli taittoi matkaa kantorepussa rinnallani, ja koitin parhaani mukaan huiskia hyttysiä kauemmaksi hänestä. Onneksi ne näyttivät kiusaavan lähinnä minua. Vauva alkoi kuitenkin ilmoitella, että lounasaika olisi käsillä, joten aloin lauleskella taukoamatonta lastenlaulupotpuria hyvän mielen säilyttämiseksi. Seurueemme eteni siis lähes juoksujalkaa, käsillä joka suuntaan viuhtoen ja lastenlauluja hoilaten. Siinä menossa jäi luonnon rauhasta nautiskelu aika vähälle.
Onneksi hyttyset lopulta kaikkosivat, kun metsätyyppi vaihtui kuusikosta kallioiseen mäntymetsään. Samalla vauhtimme rauhoittui niin, että ehdimme nähdä myös ympäröivän luonnon ja pysähtyä välillä tarkastelemaan sen jänniä yksityiskohtia.
Pian saavuimme jo Vajosuon laidalla sijaitsevalle laavulle, jonne jäimme pitämään lounastaukoa. Idea retkestä oli syntynyt vasta samana aamuna aamupalapöydässä, joten evääksi olimme pakanneet valmista ja nopeaa: kaupan paistopisteeltä haetut pizzapalat, kotona valmiiksi tehdyt eväsleivät, mehua ja termarikahvia sekä jälkkäriksi keksipaketin pohjat. Vauvan retkimenu sisälsi maitoa, valmispuuroa ja naksuja.
Lounastauon aikana isoveli seurasi herkeämättä laavun lähistöllä telttailleen miehen leiritouhuja ja alkoi sitten viihdyttää tätä tarinoillaan. Vajosuon kierros kulkee osan matkaa samaa polkua 30 kilometrin pituisen Vajosuon vaelluksen kanssa, joten reitillä tapaa helposti myös pidemmän matkan kulkijoita. Eväiden syönnin jälkeen kävimme vielä lähemmin tarkastelemassa laavun edustalta avautuvaa suomaisemaa ja napsimme kesän ensimmäiset mustikat suuhumme.
Laavulta jatkoimme matkaa eteenpäin ja suuntasimme kohti näkötornia, jonne on noin parin sadan metrin pisto ympyrälenkiltä. Kauniisti harmaantunut pieni sympaattinen torni oli käymisen arvoinen paikka ja sinne kiipeäminen yksi retken kohokohdista ainakin isoveljen mielestä. Maiseman ja suoluonnon tarkkailun kannalta keskikesä ja keskipäivän aurinko eivät kuitenkaan olleet parhaita hetkiä täällä vierailuun, sillä silmiemme eteen avautui varsin pysähtynyttä suomaisemaa. Olisi kiinnostavaa suunnata tänne joskus uudelleen hämärän laskeutuessa tai auringonnousun aikaan, kevätluonnon heräillessä tai kuulaana syyspäivänä ruskan aikaan.
Kun palasimme tornilta takaisin varsinaiselle reitille, jo muutaman askeleen jälkeen vastaan tuli lisää retkeilyrakenteita: suuri hormillinen keittokatos, nuotiopaikka taivasalla, kuivakäymälä ja vuokratupa (lisätietoa täältä ). Kolme erilaista tulipaikkaa sijaitsee siis aivan lähekkäin – siinä on mistä valita. Koska me olimme valinneet taukopaikaksemme laavun, jatkoimme tästä suoraan eteenpäin kohti reitin päätepistettä ja pysäköintialuetta. Loppumatkasta hyttysparvi saapui jälleen vauhdittamaan menoamme, ja viimeiset sadat metrit etenimme autolle lähes juoksujalkaa sen enempää ympärillemme katsomatta.
Tällä reissulla hyttysten määrä yllätti retkeilijät ja totesimme, että pahimpaan hyttysaikaan ei tänne enää kannata tulla. Muuten metsän keskellä ja avaran suomaiseman äärellä kulkeva Vajosuon kierros on mukava reitti pientenkin lasten kanssa kuljettavaksi, ja sen nuotiopaikat mahdollistavat helposti kunnon erätunnelmaan pääsemisen.