Eläköön asuinalueiden pikkumetsiköt – nuo arjen aarrepaikat

Poikkesimme asuintalojen takana piilotelleeseen pikkumetsikköön ensimmäisen kerran joskus talvella pulkan kanssa. Sen jälkeen olemme palanneet sinne yhä uudestaan ja uudestaan. Metsikköön ei johda lenkkipolkua, ja se on niin pieni, että sen joka kolkasta katse osuu taloihin tai lähistöllä kulkevaan tiehen. Aikuisena metsikköä ei ole oikein edes huomannut. Kolmevuotiaan kanssa ympäristöä katselee kuitenkin erilaisin silmin, ja lyhyet etäisyydet ovat valttia. Paras metsä on sellainen, jonne voi ottaa kotiovelta vaikka pikaisen juoksukisan.

Metsikössä lapsi on löytänyt aina jotain tekemistä tai tutkittavaa, ja itse olen voinut pysähtyä ihmettelemään sen kätköistä löytyneitä upeita vanhoja tammia. Tosiaan – aiemmin ohittamani metsäpahanen on osoittautunut tarkemmin tarkasteltuna hienoksi vanhaksi tammimetsäksi. Tammivanhukset nousivat maisemassa aiempaa paremmin esiin alkutalvesta tehdyn hoitohakkuun myötä, kun pusikkoa ja suuria kuusia kaadettiin niiden ympäriltä. 

Isä ja poika matkalla lähimetsän majalle

Erityisesti menneen talven suhmuraisina sadepäivinä lähimetsä oli meille suuri pelastus, kun hiihtoladulle, luistelukentälle tai pulkkamäkeen ei ollut menemistä. Lähimetsään on voinut pujahtaa vaikka vain puoleksi tunniksi ulkoilemaan ja purkamaan energiaa. Metsässä on etsitty rekvisiittaa leikkeihin, ihmetelty eläinten papanoita ja paljaaksi nakerrettuja käpyjä, valloitettu kivenlohkareita, tasapainoiltu kaatuneiden puiden rungoilla – ja tietenkin rakennettu majaa. Majan rakennusmateriaalina hyödynsimme hoitohakkuun jäljiltä maahan jätettyjä kuusenoksia.

Kantorepussa kulkeva vauva tarkastelee isoveljen tekemää majaa

Tämän viikon alussa lähes kesäinen lämpö helli lounaisrannikkoa ja tuntui, että kevään ensimmäisiä lämpimiä iltoja on juhlistettava jotenkin. Niinpä keitin termariin kaakaon ja heitin reppuun seuraksi banaanit, smoothiet ja istuinalustat. Sitten suuntasimme vauva kantorepussa kohti lähimetsää ja itserakennettua majaa. Linnut lauloivat ilta-auringossa kevätkonserttiaan, sepelkyyhkyt lehahtelivat tammenoksilla ja laulujoutsenpariskunta tervehti meitä ylilennollaan. Tarjoilimme iltapalan majan edustalla, eikä tähän kattaukseen tarvinnut kolmevuotiasta hoputtaa. Arki-illan rutiinista tuli tänä iltana juhlaa.