Avainsana: lintutorni

Iltaretki Vaarniemen–Rauvolanlahden luontopolulle

Kun pitkä helleputki lopulta väistyi, alkoi mieli kaivata jälleen retkelle. Akuuttia retkikuumetta helpottaaksemme päätimme suunnata heti pienelle arki-illan retkelle. Haimme isoveljen päiväkodista ja jatkoimme suoraan matkaa kohti Vaarniemen–Rauvolanlahden luontopolkua Kaarinassa. Pysäköintialue löytyy osoitteesta Rauvolantie 157. 

Luontopolku on 1,2 kilometriä pitkä. Reitin alussa kävellään hiekkatietä pitkin kohti Vaarniemen kartanoa, ja sen jälkeen luontopolku tekee ympyrälenkin tammilehdossa. Jo heti hiekkatien varrella saa ihailla upeita vanhoja tammia. Erästä täysin onttoa yksilöä pääsi tutkimaan myös sisältä päin. 

Onton tammen sisään kiipeämässä.

Vaarniemen kartanon mutkasta luontopolku jatkui juurakkoisena pikkupolkuna tammilehdon uumeniin. Polun varrella ihmettelimme porukalla järkälemäisen kokoisia tammivanhuksia. Aivan kuin jossain satumetsässä!

Vanha tammimetsä oli kuin satukirjan sivuilta.

Poikkesimme luontopolulta lintutornille ja jatkoimme vielä pitkospuita pitkin Rauvolanlahdelle aina ensimmäiselle näköalatasanteelle saakka. Ruovikko oli lähes umpeen kasvanut, joten pitkospuilla tunnelma oli kuin viidakossa. Pitkospuita pitkin voisi jatkaa Turun puolelle kohti Katariinanlaaksoa, mutta me palasimme samoja jälkiä pitkin takaisin lintutornille evästauolle. Isoveli ja Metsuri kävivät myös lintutornin huipulla tähystämässä merelle.

Rauvolanlahden pitkospuilla oli viidakkotunnelmaa.

Kun energiavarastot oli saatu evästauolla täytetyiksi, jatkoimme luontopolkua eteenpäin. Matkan varrella ihmettelimme muun muassa käärmemäisesti maata pitkin kasvavaa suurta haapaa, jolla oli hauska tasapainoilla ja temppuilla. Välillä pysähdyimme kuuntelemaan vanhan metsän nitinöitä ja natinoita.

Maata pitkin kasvava haapa kutsui temppuilemaan.

Takaisin Vaarniemen kartanon kohdalle palatessamme katsahdimme kelloa ja totesimme, että retkiseurueemme on nyt suunnattava kotiin ja iltatoimille. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme vielä jatkaneet jonkin matkaa kohti Vaarniemen näköalatornia ja käyneet tarkistamassa, näkyykö tien varren laitumella lampaita. 

Luontopolku kulkee Vaarniemen vanhan kartanon ohi.

Palatessamme hiekkatietä pitkin takaisin autolle isoveli kirmasi kaukana edellä. Virtaa olisi selvästi riittänyt pidempäänkin retkeen. Loppuhuipennukseksi löysimme tien varrelta kesän ensimmäiset metsämansikat, jotka olivat kypsyneet ennätysajassa jo kesäkuun ensimmäisinä päivinä. 

Luontopolku oli todella hieno ja hyvin viitoitettu. Lyhyen reitin jaksaa pienikin lapsi helposti kulkea, ja jos virtaa ja aikaa riittää, lenkkiä voi hyvin pidentää pitkospuille tai Vaarniemen kallioille. Lastenvaunuilla juurakkoiselle polulle ei ole asiaa. 

Lisätietoa:

Kartta ja muuta tietoa alueen retkeilyreiteistä: https://tammireitit.fi/pyhankatariinanpolut

Kaikki Kaarinan luontopolut kootusti: https://kaarina.fi/fi/asuminen-ja-ymparisto/ymparisto-ja-luonto/luontopolut

Koko perheen lähiretki uudelle lintutornille

Kolean harmaana pääsiäisaamuna suuntasimme koko perheen voimin tutustumaan uuteen Friskalanlahden lintutorniin Turun Hirvensalossa. Minä ja vauva lähdimme matkaan vaunujen kanssa kävellen, jotta esteettömäksi rakennettu torni tulisi samalla asiaankuuluvasti testatuksi. Kolmevuotias isoveli valitsi kulkutavakseen itsevarmuutta uhkuen potkupyörän, mutta suostui kuitenkin siihen, että myös pyöräkärry otettiin varmuuden vuoksi matkaan mukaan. 

Lintutornille kuljetaan Kakskerrantieltä etelään kääntyvää Vihtiläntietä pitkin. Kolmevuotias potkutteli vauhdikkaasti pyörätietä aina tienhaaraan saakka, mutta vetisellä hiekkatiellä vauhti hyytyi ja hän otti tyytyväisenä vastaan tarjolla olleen pyöräkärrykyydin. Matkaa tienhaarasta lintutornille on noin kilometri. Kauempaa tulevat pääsevät hiekkatien alkuun helposti bussilla (Friskalantien pysäkki) tai autolla (hiekkatien alussa on muutaman auton pysäköintialue).

Hiekkatiellä potkupyörän kuljettaja siirtyi pyöräkärryn kyytiin ja pyörä vaunujen tavaraosaan.
Hiekkatiellä potkupyörän kuljettaja siirtyi pyöräkärryn kyytiin ja pyörä vaunujen tavaraosaan.

Perillä lintutorni odotti meitä autiona. Kosteikko oli vielä täysin lumen ja jään peittämä ja maisema harmaa ja hiljainen. Paljain silmin erottui vain muutamia töyhtöhyyppiä, jotka hyppelivät kauempana kosteikon laidalla. Työnsin vaunut puista luiskaa pitkin kevyesti ylös tornin katselutasanteelle ja totesin, että ainakin lastenvaunujen kanssa esteettömyys toteutuu erinomaisesti. Vaikka torni – tai oikeammin lintulava – kohoaa vain hieman maantasoa korkeammalle, sieltä aukeaa avara näkymä koko kosteikkoalueelle. Istahdimme penkille tarkkailemaan maisemaa ja kaivoimme eväät esiin. Tilaa olisi ollut vaikka koko koululuokalliselle lintubongareita, mutta me saimme nauttia tornista tällä kertaa ihan omassa rauhassa. 

Lastenvaunut oli helppo työntää katselutasanteelle esteetöntä luiskaa pitkin.
Lastenvaunut oli helppo työntää katselutasanteelle esteetöntä luiskaa pitkin.

Eväiden syönnin lomassa koitin löytää kiikareilla elämää. Kovin hiljaista oli, mutta yksi minulle täysin uusi lajibongaus kuitenkin sykähdytti: ruovikossa lehahti viiksitimali, joka opastaulunkin mukaan alueella elelee. Myös lintutornin läheisissä puissa pyörivät pyrstötiaiset ilahduttivat. Vauva oli koko retken umpiunessa vaunuissa ja jätti lintubongaukset vielä toiseen kertaan. Isoveli sen sijaan jaksoi hetken harjoitella kiikareiden käyttöä ja kiipesi myös pienen matkan päässä kohoavaan vanhaan lintutorniin tarkistamaan näkymät. Kiikaroinnin kohteena olivat lähinnä vastarannan talot, mutta kuulemma hän näki myös yhden variksen.

Pieni kiikareiden käyttäjä
Kolmevuotias tähysti vastarannan taloja.

Kotimatka taittui menomatkan tavoin. Isoveli nautti hiekkatieosuuden pyöräkärrykyydistä ja vaihtoi loppumatkaksi kurvailemaan omalla potkupyörällään. Kaikki saapuivat kotipihaan hyvillä mielin, mitä pidän yhtenä onnistuneen retken kriteerinä. Silti retki lintutornille olisi kannattanut tehdä vasta hiukan myöhemmin, kun kosteikko on vapautunut jäästä. Silloin tornissa olisi ollut enemmän kuhinaa: toisaalta enemmän lintujen elämää tarkkailtavana, toisaalta enemmän lintubongareita, joilta saa aina arvokkaita vinkkejä siihen, mihin kiikarinsa kannattaa suunnata. 

PS: Torni on toteutettu Turun kaupungin asukasbudjetin määrärahoista. Parhaillaan on käynnissä äänestys seuraavista asukasbudjetin käyttökohteista. Äänestysaikaa on huhtikuun loppuun. Turkulaiset pääsevät äänestämään kohteista täällä: https://asukasbudjetti.turku.fi/