Kolean harmaana pääsiäisaamuna suuntasimme koko perheen voimin tutustumaan uuteen Friskalanlahden lintutorniin Turun Hirvensalossa. Minä ja vauva lähdimme matkaan vaunujen kanssa kävellen, jotta esteettömäksi rakennettu torni tulisi samalla asiaankuuluvasti testatuksi. Kolmevuotias isoveli valitsi kulkutavakseen itsevarmuutta uhkuen potkupyörän, mutta suostui kuitenkin siihen, että myös pyöräkärry otettiin varmuuden vuoksi matkaan mukaan.
Lintutornille kuljetaan Kakskerrantieltä etelään kääntyvää Vihtiläntietä pitkin. Kolmevuotias potkutteli vauhdikkaasti pyörätietä aina tienhaaraan saakka, mutta vetisellä hiekkatiellä vauhti hyytyi ja hän otti tyytyväisenä vastaan tarjolla olleen pyöräkärrykyydin. Matkaa tienhaarasta lintutornille on noin kilometri. Kauempaa tulevat pääsevät hiekkatien alkuun helposti bussilla (Friskalantien pysäkki) tai autolla (hiekkatien alussa on muutaman auton pysäköintialue).
Perillä lintutorni odotti meitä autiona. Kosteikko oli vielä täysin lumen ja jään peittämä ja maisema harmaa ja hiljainen. Paljain silmin erottui vain muutamia töyhtöhyyppiä, jotka hyppelivät kauempana kosteikon laidalla. Työnsin vaunut puista luiskaa pitkin kevyesti ylös tornin katselutasanteelle ja totesin, että ainakin lastenvaunujen kanssa esteettömyys toteutuu erinomaisesti. Vaikka torni – tai oikeammin lintulava – kohoaa vain hieman maantasoa korkeammalle, sieltä aukeaa avara näkymä koko kosteikkoalueelle. Istahdimme penkille tarkkailemaan maisemaa ja kaivoimme eväät esiin. Tilaa olisi ollut vaikka koko koululuokalliselle lintubongareita, mutta me saimme nauttia tornista tällä kertaa ihan omassa rauhassa.
Eväiden syönnin lomassa koitin löytää kiikareilla elämää. Kovin hiljaista oli, mutta yksi minulle täysin uusi lajibongaus kuitenkin sykähdytti: ruovikossa lehahti viiksitimali, joka opastaulunkin mukaan alueella elelee. Myös lintutornin läheisissä puissa pyörivät pyrstötiaiset ilahduttivat. Vauva oli koko retken umpiunessa vaunuissa ja jätti lintubongaukset vielä toiseen kertaan. Isoveli sen sijaan jaksoi hetken harjoitella kiikareiden käyttöä ja kiipesi myös pienen matkan päässä kohoavaan vanhaan lintutorniin tarkistamaan näkymät. Kiikaroinnin kohteena olivat lähinnä vastarannan talot, mutta kuulemma hän näki myös yhden variksen.
Kotimatka taittui menomatkan tavoin. Isoveli nautti hiekkatieosuuden pyöräkärrykyydistä ja vaihtoi loppumatkaksi kurvailemaan omalla potkupyörällään. Kaikki saapuivat kotipihaan hyvillä mielin, mitä pidän yhtenä onnistuneen retken kriteerinä. Silti retki lintutornille olisi kannattanut tehdä vasta hiukan myöhemmin, kun kosteikko on vapautunut jäästä. Silloin tornissa olisi ollut enemmän kuhinaa: toisaalta enemmän lintujen elämää tarkkailtavana, toisaalta enemmän lintubongareita, joilta saa aina arvokkaita vinkkejä siihen, mihin kiikarinsa kannattaa suunnata.
PS: Torni on toteutettu Turun kaupungin asukasbudjetin määrärahoista. Parhaillaan on käynnissä äänestys seuraavista asukasbudjetin käyttökohteista. Äänestysaikaa on huhtikuun loppuun. Turkulaiset pääsevät äänestämään kohteista täällä: https://asukasbudjetti.turku.fi/