Suunnittelematta ja yllättäen toteutetut pikkuretket lähimetsiin ovat olleet tämän kevään retkireseptimme. Esimerkiksi idea tämän jutun päivällisretkestä syntyi eräänä iltapäivänä, kun nautimme terassikahveista ja pohdimme yhdessä loppupäivän tekemisiä. Aurinko paistoi lämpimästi, pikkuveli pötkötteli tyytyväisenä makuualustan päällä terassilla ja isoveli heitteli palloa. Silmäilimme pihaa ja listasimme, mitä kaikkea voisi tehdä. Tartuin jo juuriharjaan ja pesuämpäriin, mutta sitten jonkun suusta lipsahti sana “retki”. Arvata saattaa, mihin tilanne siitä johti. Ideointi lähti samantien rullaamaan, ja pihahommat jäivät odottamaan toiseen kertaan.
Kerroin nähneeni somessa retkeilijöiden vappuherkkukokkauksia trangialla ja mietin samalla, löytyisikö kaapeistamme vähällä vaivalla jotakin sopivaa trangialla kokkailtavaa. Muistin pitaleipäainekset ja tajusin niiden sopivan tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Kello näytti kolmea ja totesimme, että viimeistään tunnin päästä olisi lähdettävä liikkeelle, jotta ruoka saataisiin valmiiksi ennen nälkäkiukkuja. Toimeen siis!
Tein pitaleipiä varten nopeasti tsatsikin ja pilkoin tomaatit ja punasipulit. Pakkasesta nappasin valmiit falafelpyörykät, kaapista pitaleivät ja lisäksi vähän öljyä falafelien paistamista varten. Vauvalle otin vielä valmiin pilttipurkin, ja sitten ruuat olivatkin kasassa. Puolisoni ja isoveli pakkasivat samalla rinkkaa. Mukaan otettiin trangia, kaasupullo, tulitikut, ruuat, lusikoita, paistolasta, mukit, vesipullot, riippumatto, istuinalustat, talouspaperia, roskapussi, vauvalle makuualusta ja äitiyspakkauksen makuupussi sekä varoiksi yhdet vaihtovaatteet, vaippa ja harsoja. Olihan siinä tavaraa pientä päivällisretkeä varten! Varastosta kaivoimme esille suurimman mahdollisen rinkan. Pienempäänkin tavarat olisi toki saatu mahtumaan, mutta näin pakkaamista ei tarvinnut sen enempää suunnitella ja kolmevuotiaan oli helppo osallistua siihen täysivaltaisesti. Hän olikin perheen innokkain pakkaaja. Meitä aikuisia tämä vaihe ja pakkausapulaisen huima vauhti meinasi jo hieman uuvuttaa.
Reippaasti tehtyjen valmistelujen jälkeen pääsimme ajallaan matkaan. Ohiajavissa autoissa katseet kääntyivät, kun kävelimme vauva kantorepussa, täysikokoinen rinkka selässä ja kolmevuotias potkupyöräillen kohti lähimetsää. Metsän laitaan saapuessamme jätimme potkupyörän parkkiin ja lähdimme kiipeämään pientä hiekkatietä ylöspäin. Päätimme kokeilla, löytyisikö heti ensimmäisestä mäestä meille sopiva leiripaikka. Poikkesimme metsään ja kun löysimme paikan, josta ei osunut näkökenttään yhtään polkua, leiriydyimme siihen.
Viritimme vauvaa varten riippumaton, ja laskin hänet siihen makuualustan päälle ja makuupussiin. Keinuttelin varovasti ja hän katseli rauhallisena puiden latvuksia, kunnes silmät painuivat kiinni. Ensimmäiset päiväunet riippumatossa alkoivat ainakin helposti. Samaan aikaan muut olivat ottaneet ruuat ja trangian esille. Ensin pitaleipiä lämmitettiin pannulla ja sen jälkeen falafelit paistettiin öljyssä. Pakastepyörykät olivat matkan varrella ehtineet jo sulaa, joten ne valmistuivat vauhdilla. Sitten olikin jäljellä enää vain pitaleipien täyttäminen tsatsikilla, falafeleilla, tomaattiviipaleilla ja punasipulilla. Todellista retkipikaruokaa! Kaikki söivät hyvällä ruokahalulla vielä toiset samanlaiset. Miinuspuolena on todettava, että pitaleivän syöminen täytteineen ilman sotkuja on vaikeaa aikuiselle, saati sitten pienelle lapselle. Osa täytteistä tippuikin metsän eläinten herkuiksi.
Kun olin saanut leivät syödyksi, vauva alkoi jo heräillä. Seurasi vuoronvaihto. Isoveli ryntäsi riippumaton kyytiin, ja pikkuveli pääsi nauttimaan vesihauteessa lämmitetystä sosepäivällisestä. Istuin vauva sylissä sammalmättäällä ja huokaisin ääneen: “Aikamoista luksusta!”. Ei varmaankaan kaikkien mielestä, mutta luonto- ja retkeilyhenkiset ihmiset varmasti ymmärtävät. Mietin mielessäni, että juuri nämä hetket ovat luultavasti parasta aikaa elämässäni ja niitä hetkiä, joita joskus tulevaisuudessa muistelen. Onneksi tähän tulee välillä havahduttua, sillä niin helposti ajatukset ovat jatkuvasti jossain tulevassa: kesäsuunnitelmissa, ensi syksyssä, tulevissa vuosissa, jolloin lapset ovat jo isompia.
Palasin ajatuksistani maanpinnalle, kun maastopyöräilijä rymisteli vähän matkan päässä mäkeä alas. Kovin kauas poluista emme siis olleet päässeet, mutta se ei retkeämme häirinnyt yhtään. Lähimetsä oli tarjoillut jälleen parastaan. Pakkasimme rinkan kasaan ja palasimme yhtä ihanaa retkimuistoa rikkaampana kotiin.
