Niin saapui lopulta kevät ja alkukesä ryminällä päälle ja luonto lehahti hetkessä vihreäksi. Vaikka sama toistuu joka vuosi, silti se aina jotenkin yllättää: miten kauniita kevään ensimmäiset hentoiset ja heleän vihreät lehdet ovat ja kuinka ihanaa on seurata luonnon puhkeamista täyteen elämään. Luonnon kauneus tuntuu vain lisääntyvän vuosi vuodelta, mikä taitaa olla orastavan keski-ikäistymisen merkki. Lämpimien kesäpäivien koittaessa elämä siirtyy luonnostaan ulos. Ulkona kokataan, syödään, puuhataan ja joskus hetkittäin vain ollaan ja nautitaan.
En ole mikään pihan laittaja tai puutarhaintoilija (tai en ainakaan tähän asti ole ollut), mutta pienelle pihallemme on kuitenkin kiva laittaa jotain kasvamaan. Se on mukavaa yhteistä puuhaa pienten lasten kanssa, ja samalla saamme kompostin tuottaman mullan hyötykäyttöön. Meillä on muutaman vuoden ajan ollut pari istutuslaatikkoa, joissa on vaihtelevalla menestyksellä kasvatettu yrttejä, lehtikaalia, retiisiä, avomaankurkkua ja kukkia. Tänä kesänä halusimme valita mahdollisimman helppohoitoista kasvatettavaa, ja kuulopuheiden perusteella peruna ja herne vastasivat tarvettamme.
Heti alkuun vaaditaan silti hieman suunnitelmallisuutta ja kärsivällisyyttä, sillä perunaa pitäisi ennen istuttamista idättää noin 2–3 viikkoa. Tämän odotusvaiheen jälkeen kaivoimme istutuslaatikoista vanhaa multaa pois ja laitoimme tilalle sekoituksen oman kompostin multaa ja kaupan luomuruokamultaa. Isoveli oli hommassa innolla mukana: hän kuokki, kasteli, laittoi perunoita maahan ja pudotteli herneitä koloihin, joita hänen edellään maahan painoin. Perunan ja herneen kasvatuksen ensikertalaisina odotamme jännityksellä, saammeko jotain kasvamaan – ja jos saamme, ehtiikö kauriit tai linnut popsimaan satomme ennen meitä.
Retkitouhujen kanssa viime viikot ovat olleet rauhallisia. Kun elämää viettää muutenkin koko ajan ulkona, retkelle lähteminen ei polttele samalla tavalla mielessä kuin muulloin. Pari miniretkeä olemme silti toukokuussakin tehneet. Äitienpäiväviikonloppuna veimme mamman nuotiokahveille Tuorlaan. Olin lukenut Tuorlan esteettömästä luontopolusta, joten pakkasimme lastenvaunut mukaan ja lähdimme testaamaan sitä. Omaan makuuni reitti ei varsinaiselta luontopolulta tuntunut: se kulkee pääosin hiekkatietä pitkin pihapiirissä, puutarha-alueella ja jonkin matkaa lehtometsässä. Reitin varrella oleva nuotiopaikka on aivan rakennusten vieressä eikä maisemiltaan tarjoa kovin idyllistä luontoelämystä. Suosittu se silti tuntui olevan: nuotiopaikalle kävellessä meitä vastaan tuli lapsiperhe, joka oli juuri lähtenyt nuotiopaikalta, ja toinen seurue oli meitä tulilla odottamassa. Tulipaikan lähistöltä löytyi lyhyt lasten luontopolku, jonka tehtävärasteja oli mukava tehdä yhdessä isoveljen kanssa. Parasta antia retkessä oli kuitenkin omasta mielestäni sen lähtö- ja päätepiste: Tuorlan kartanon upea pihapiiri ja puutarha, joka oli juuri puhkeamassa täyteen kukoistukseensa.
Toisesta miniretkestä saamme kiittää isoveljen päiväkotiryhmän aikuisia. Perinteisen kevätjuhlan sijaan he järjestivät perheille yhteisen metsäretken samaan paikkaan, jossa he käyvät viikoittain lasten kanssa retkellä. Metsässä söimme eväitä ja kokeilimme yhdessä erilaisia tehtävärasteja: kiveltä kivelle liikkumista ilman maahan kosketuksia, käpyjen heittämistä maalitauluihin ja kaatuneiden puunrunkojen päällä tasapainoilua. Retken päätteeksi purettiin vielä loputkin päivän energiat: lapsikatras juoksi täyttä vauhtia kalliota ylös alas loputtoman monta kierrosta. Koitin väliin huikata, että energiaa pitäisi jättää sen verran jäljelle, että pääsemme vielä kotiinkin. Kolmevuotias huusi vain takaisin: “Mulla on vara-akku taskussa”. Olisipa itselläkin.
Viime viikonloppuna avasimme mökkikauden, ja pikkuveli pääsi tutustumaan ensimmäistä kertaa kesäparatiisiimme Turun saaristossa. Mökillä vedet kannetaan kaivosta, tiskit pestään käsin, tarpeilla käydään huussissa ja tupa lämmitetään takalla – oikeaa mökkielämää siis! Tekemistä riittää aamusta iltaan ihan perustarpeiden täyttämiseen, varsinkin kun huolehdittavana on myös pienten lasten tarpeet. Yhtälö kuitenkin toimii, kun aikuisia on mukana enemmän kuin lapsia. Näin homma ei käy aivan liian kaoottiseksi ja perusaskareista pystyy nauttimaan. Käsin tiskaaminen kaikessa rauhassa ja ikkunasta ulos katsellen on meditaatiota parhaimmillaan.
Tällä reissulla pappa oli mukana auttamassa Metsurin (puolisolle löytyi pitkän harkinnan jälkeen oma kutsumanimi blogiin) rakentaman uuden hirsipöydän pystyttämisessä. Isoveli oli tietysti mukana touhussa ja pääsi yhdessä Metsurin ja pappan kanssa kokeilemaan jopa käsisahalla sahaamista. Kallion maalaaminen vedellä ja riippumatolla keinuminen olivat myös mieleistä puuhaa. Pikkuvelikin tuntui viihtyvän hyvin. Pyllyn pesut ulkona sujuivat mainiosti, ja hämärässä rantasaunassa pesulla käyminen taisi olla mieluinen kokemus. Missään muualla päiväunet eivät ole maistuneet yhtä hyvin kuin mökillä. Kesän edetessä pienen miehen meno tulee varmasti kovenemaan, kun ryömimisvaihde löytyy ja pääsee tutkimaan muutakin kuin maton hapsuja. Omia kohokohtiani reissussa oli saunan löylyihin pääseminen ja virkistävän kylmään mereen pulahtaminen yhdessä Metsurin kanssa. Kiitos rauhallisen saunahetken mahdollistamisesta mammalle!
Koska mökillä lähes kaikki tapahtuu ulkona, luontoa ehtii tarkkailemaan läpi päivän. Kaivolla vettä pumpatessa huomaa yli lentävän kurkiparin ja aamuyön huussikäynnillä auringon sarastuksen. Tällä mökkireissulla pääsin kokemaan jotain erityisen hienoa. Olin työntelemässä vauvaa vaunuissa mökkitietä pitkin aamupäiväunien aikaan. Toiseen suuntaan kävellessäni huomasin metsäkauriin, joka loikki nopeasti pakoon minut nähdessään. Kun hetken päästä palasin takaisin päin, näin kauriin uudelleen samassa paikassa. Jälleen se lähti nopeasti loikkimaan karkuun. Samassa huomasin, kuinka läheisen kuusen alla liikkui haparoivin askelin kaksi suloista ja korkeintaan polvenkorkuista kauriin vasaa. Emo oli yrittänyt kiinnittää huomioni itseensä, mutta toisella kerralla yritys epäonnistui. Onneksi tällä kertaa uhka oli vasoille vaaraton. Jätin ne omaan rauhaansa ja jatkoin nopeasti matkaa.
